MUSIIKKI ON TUNTEIDEN TULKKI. MUSIIKKI SANOITTAA SANOITTAMATONTA.
Joillekin on tärkeätä, että toiset palvelevat ja suunnittelevat. Jotkut haluavat päättää aterian tai musiikin kaikista yksityiskohdista hyvin tarkkaan. Se juuri voi olla hoitavaa.
Suomessa iso osa hautajaisista tarkoittaa edelleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksen mukaista siunaustilaisuutta ennen hautausta eli ennen kuin vainaja lasketaan hautaan arkussa tai tuhkataan.
Siunaustilaisuuden musiikki on mahdollisuus, ei niinkään pakollinen osa. Kirkkokäsikirja ilmaisee asian niin, että tilaisuuden ensimmäisen virren edellä voi olla alkusoitto tai muuta sopivaa musiikkia. Sopivuudella viitataan tilaisuuden jumalanpalvelusluonteeseen ja kanttorin rooliin siunaustilaisuuden musiikista vastaavana henkilönä.
Yksi nykyisin yleinen järjestys kappelissa tai kirkossa pidettävään tilaisuuteen on: alkusoitto, virsi, kukkien lasku, virsi tai muuta musiikkia, siunaaminen, virsi ja päätössoitto. Kirkkokäsikirja määrittelee asiaa näin: ”Jos kukat lasketaan kirkossa, se voidaan tehdä ennen ensimmäistä virttä tai siunauksen jälkeen. Jos kukat lasketaan siunauksen alussa, sen edellä voi olla virsi tai muuta musiikkia.” Kaikessa on huomioitava paikallisten ja perheen tapojen vaikutus tilaisuuden kulkuun.
Suomen ortodoksisessa kirkossa hautauspalvelus voi sisältää liturgian lisäksi kuoron tai kanttorin esittämiä jumalanpalveluslauluja.
Esimerkiksi siviilihautajaisissa musiikkina voivat olla, paikasta riippuen, klassiset urkuteokset ja erilaiset yhteislaulut. Mitään yhtä tiettyä tapaa ei ole, vaan musiikin ratkaisevat vainajan elämänkatsomus, omaisten toiveet ja paikka, jossa hautajaiset pidetään. Kirkossa tai kappelissa ei välttämättä voida esittää kaikkea musiikkia, mikä tulee huomioida jo hautajaisten paikkaa valittaessa.
