Minne haluat tulla haudatuksi?

Minne haluat tulla haudatuksi? Tämä kysymys on monille edelleen arkaluonteinen. On
vaikea tietää, milloin on sopivaa ottaa asia puheeksi. Sinänsä ei ole outoa, että näin on. Kysymys
edellyttää, että vastaaja voi kuvitella, että hän jonain päivänä kuolee. Uskon kuitenkin, että
useimmille ihmisille on helpotus, kun tähän kysymykseen on vastattu. Silloin sukulaisten ei
tarvitse olla neuvottomina, kun on aika järjestää hautajaiset. Tuntuu hyvältä tietää vainajan
toiveet ja pystyä toteuttamaan ne.
Aiemmin vastaus kysymykseen viimeisestä leposijasta oli melko pitkälle itsestään selvä. Useimmat
ihmiset olettivat, että hautapaikka olisi perheen tai sukulaisten haudassa samalla paikkakunnalla,
jossa he kasvoivat tai työskentelivät. Näin ei enää ole. Muuttoliikkeen myötä sekä fyysinen että
henkinen etäisyys lähtöpaikkaan on kasvanut. Tämän kehityksen jäljet näkyvät selvästi
hautausmailla: sekä vanhat että suhteellisen uudet haudat jäävät yhä useammin vaille säännöllisiä
käyntejä. Yksinkertainen kukka tai vain leikattu nurmikko kertoo, että sukulainen tulee harvoin
tänne. Samoin yleistyy kyltti, jossa seurakunta pyytää sukulaisia ottamaan yhteyttä koskien haudan
tulevaisuutta.

Polttohautausten määrän kasvaessa myös ajatukset lopullisesta leposijasta ovat muuttuneet.
Tutkimukset (esim. Gallup Ecclesiastica 2015) osoittavat selvästi, että yhä useammat suomalaiset
voivat harkita muuta lepopaikkaa kuin arkkuhautaa. Selvä enemmistö sanoi suhtautuvansa
positiivisesti polttohautaukseen. Tuhkaamiseen positiivisesti suhtautuvista yli puolet saattoi
kuvitella, että heidän tuhkansa olisi siroteltu muistolehtoon tai paikkaan, josta löytyy myös
muiden kuolleiden tuhkaa. Puolet polttohautauksen mahdollisuutena näkevistä saattoi kuvitella meren
tuhkan paikkana.
Melko yllättävää kyllä, neljä kymmenestä tässä ryhmässä katsoi, ettei heille ole suurta merkitystä,
mihin heidän tuhkansa joskus sirotellaan.
Tämä kehitys korostaa, kuinka tärkeää on edistää ilmapiiriä, jossa on luonnollista puhua
hautaamiseen ja lopulliseen leposijaan liittyvistä toiveista. Tällaisista asioista puhuminen on osa
elämää. On myös hyvä, jos toiveet kirjataan niin, että ne ovat saatavilla silloin, kun niitä kerran
tarvitaan. Se tarjoaa mielenrauhaa sekä itselle että läheisille.

Hautausmaiden ylläpitäjille on yhä tärkeämpää tarjota erilaisia vaihtoehtoja vainajan tuhkan
sijoittamiseen. Henkilökohtaisten uurnahautojen lisäksi tarvitaan hyvin hoidettuja muistolehtoja,
joihin on mahdollisuus kiinnittää muistolaatta vainajan nimellä. Uskon myös, että meidän on yhä
enemmän luotava paikkoja, joissa elämä ja kuolema kietoutuvat yhteen avoimissa tiloissa, joissa on
puistoja ja lehtoja; paikkoja, jotka tarjoavat meille pohdiskelua, lepoa ja yhdessä olemista.

Bo-Göran Åstrand
Porvoon hiippakunnan piispa