Turvallisuus ja kuolema

Turvallisuus on yksi ihmisen perustarpeista. Epävarma maailmantilanne on johtanut turvallisuudentunteen järkkymiseen. Asiantuntijat puhuvat kolmoiskriisistä, joka näyttää vaikuttaneen selvästi suomalaisten hyvinvointiin.

Ensinnä kiihtyvä ilmastonmuutos ja luontokato, toiseksi kaksi vuotta jatkunut koronapandemia ja kolmanneksi helmikuussa Venäjän aloittama sota Ukrainassa varjostavat tulevaisuudennäkymiä.

Epävarma maailmantilanne näyttää vaikuttaneen erityisesti nuorten hyvinvointiin. Tuoreen kyselyn mukaan 80 prosenttia kertoi turvallisuuden tunteensa heikentyneen kiristyneen maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Voimakkaimpana kokemuksena nousi esiin ahdistus.

Huolten ja pelkojen herääminen uuden ja tuntemattoman tilanteen edessä on luonnollista. Meissä ihmisissä on voimakas elämänhalu. Samanaikaisesti meissä on olemassa pelko kuolemaa kohtaan. Siksi turvallisuuden järkkyminen ahdistaa.

Kuolemanpelko on tuntemattoman pelkoa. Ihminen haluaa hallita elämäänsä ja olemassaoloaan. Kuolema on niitä harvoja asioita, joita emme voi hallita. Tämä tieto on meissä sisäänrakennettuna.

Elämässä kulkee koko ajan taustalla ymmärrys siitä, että kuolema on totta. Tämä tosiasia voi murtautua arkitodellisuuteemme esimerkiksi koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä. Ne rikkovat elämämme totuttuja kuvioita.

Kuoleman kohtaamista halutaan välttää ja työntää se piiloon yhteiselämässämme. Kuolema ei sovi varsinkaan tehokkuutta ja elämänhallintaa korostavaan elämänmenoon.

Hautausala pitää jatkuvasti kuolemaa esillä yhteiskunnassa. Jokainen sanomalehden kuolinilmoitus, hautaustoimiston näyteikkuna, liikenteessä nähtävä ruumisauto ja hautakiviliikkeen mainos sekä luonnollisesti hautausmaat ja siunauskappelit kertovat kuoleman todellisuudesta. Tässä hautausalan toimijat tekevät meille palveluksen.

Kuolema kuuluu ihmisen osaan tässä maailmassa. Siksi sen ei pidä hävitä näkyvistä yhteiskunnastamme. Muuten siitä tulee entistä pelottavampi asia.

Kuolemanpelkoa ei tarvitse kieltää eikä torjua. Sen voi hyväksyä kuuluvan osaksi elämää tai tiettyä elämänvaihetta, ja sitä voi käsitellä erilaisin keinoin. Kuoleman ottaminen puheeksi saattaa tuntua ahdistavalta, mutta helpottaa ennen pitkää oloa. Jos pelko alkaa hallita elämää, on syytä hakea apua.

Elämän rajallisuuden muistaminen auttaa keskittymään itselleen tärkeisiin asioihin ja olemaan kiitollinen juuri tästä hetkestä.

Uskonnoilla on tärkeä merkitys niin yhteisölliselle kuin yksityiselle asennoitumiselle kuolemaan. Paradoksaalisesti kuoleman voittamista korostava kristillinen kirkko syntyi hautausmaalla.

Kristinusko sai alkunsa haudalla ja kuoleman todellisuuden koskettamana. Näin Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus liittyvät jokaisen ihmisen kuolemaan.

Kirkon uskon keskeinen sanoma on kuoleman voittaminen. Pääsiäisen riemullinen viesti on, että kuolema, ”vihollisista viimeinen ”, on kukistettu. Kristuksen ylösnousemus tarkoittaa sitä, että kuolemalla ei ole viimeistä sijaa kristityn elämässä.

Turvallisuuden järkkyessä ihminen tarvitsee turvaa ja toivoa. Hyvän Jumalan läsnäolo kantaa läpi elämän ja erityisesti sen viimeisillä hetkillä: ”Minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.” (Ps. 73:23).

Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piispa