Mikä suojaa kuluttajaa mainonnalta?
OTM Lasse Jelekäinen ja oikeustieteen yo Laura Tukiainen
Markkinoinnilla tarkoitetaan kaupallista viestintää, kuten mainontaa, tavaran pakkauksessa tai käyttöohjeissa tai kaupanteon yhteydessä muuten annettuja tietoja sekä erilaisia myynninedistämiskeinoja, kuten alennuksia, lisäetuja ja markkinointiarpajaisia. Kuluttajaa suojaa epäasianmukaiselta mainonnalta kuluttajansuojalaki, jossa säädetään, että markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Markkinoinnin hyvän tavan vastaisuus tarkoittaa, että se voi esimerkiksi loukata ihmisarvoa tai uskonnollista tai poliittista vakaumusta, syrjiä muun muassa sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella tai siinä voidaan ilman asiallista perustetta suhtautua hyväksyvästi toimintaan, jolla vaarannetaan terveyttä tai yleistä turvallisuutta. Markkinointi on myös hyvän tavan vastaista, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta. Menettelyä mainonnassa pidetään sopimattomana, jos se on yleisesti hyväksyttävän menettelytavan vastaista tai siinä esimerkiksi annetaan totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jotka voivat selvästi heikentää kuluttajan kykyä tehdä perusteltuja päätöksiä ja johtaa siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota ei olisi muuten tehnyt. Tällaisia tietoja ovat muun muassa hyödykkeen saatavuutta, alkuperää, hintaa tai elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia koskevat tiedot. Markkinoinnissa ei myöskään saa käyttää aggressiivista menettelyä, kuten pakottamista tai häirintää.
Mikäli mainos on sisältänyt virheellistä tietoa tai tarjoustuote on loppunut varotoimista huolimatta, kuluttajalla voi olla oikeus vaatia hyvitystä esimerkiksi turhan kauppareissun aiheuttamista kustannuksista, saada vastaava tuote tilalle taikka kyseinen tuote myöhemmin samaan tarjoushintaan. Mainostajan onkin etukäteen varmistettava, että tuotteita riittää koko tarjousajan, mutta vain, mikäli markkinoinnissa ei ole kerrottu, että tarjous koskee vain tiettyä kappalemäärää. Mielipahasta hyvitystä ei kuitenkaan voi vaatia.
Markkinoinnista täytyy myös selkeästi käydä ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan. Yksityishenkilöt voivat tehdä perusteltuja maksuttomia lausuntapyyntöjä Mainonnan eettiselle neuvostolle (MEN), joka arvioi, onko markkinointi hyvän tavan vastaista tai tunnistettavaa. Neuvosto ei kuitenkaan arvioi mainonnan harhaanjohtavuutta tai hyvän maun vastaisuutta.
Suoramarkkinointi on kiellettyä, mikäli sitä harjoitetaan esimerkiksi myöhään illalla tai varhain aamulla taikka kuluttajan kiellosta huolimatta. Sähköinen suoramarkkinointi vaikkapa sähköpostin välityksellä edellyttää kuluttajan etukäteistä ja nimenomaista suostumusta. Menettelyn rikkomuksia valvoo tietosuojavaltuutettu.
Jos elinkeinonharjoittaja on käyttänyt sopimatonta, harhaanjohtavaa tai aggressiivista menettelyä ja menettelyn voidaan olettaa vaikuttaneen kuluttajan tekemään ostopäätökseen, kuluttajalla on oikeus vaatia kohtuullista hinnanalennusta sekä vahingonkorvausta. Markkinaoikeus voi myös kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta menettelyä. Epäasiallisesta mainonnasta kannattaa aina antaa ensin palautetta kyseiselle yritykselle sekä pyrkiä neuvottelemaan mahdollisista virheiden hyvityksistä. Vaatimukset olisi hyvä tehdä kirjallisesti. Mikäli vaatimus ei tuota tulosta, on syytä ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan, josta ohjataan tarvittaessa asianmukaisen oikeussuojaa antavan tahon puoleen. Kuluttajariitalautakunta puolestaan antaa ratkaisusuosituksia muun muassa siitä, vastaako hankittu tuote tai palvelu sitä, mitä markkinoinnissa on kerrottu. Suositukset eivät sido, mutta käytännössä niitä noudatetaan hyvin. Markkinoinnin lainmukaisuutta valvoo kuluttaja-asiamies, jolle epäasiallisista mainoksista voi tehdä ilmoituksen. Kuluttaja-asiamies pyrkii ensisijaisesti saamaan elinkeinonharjoittajan vapaaehtoisesti luopumaan lainvastaisesta toimenpiteestä, mutta viimesijaisesti voi myös määrätä kiellon tai saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kuluttaja-asiamies ei kuitenkaan yleensä ratkaise yksittäisiä riitatilanteita, joten näissä tapauksissa kannattaa kääntyä kuluttajaneuvonnan tai kuluttajariitalautakunnan puoleen.
