
Pyhäinpäivän, josta käytettiin aiemmin nimitystä pyhäinmiestenpäivä, viettotavat eivät Suomessa poikkea kovinkaan paljon alueittain. Nykyiset perinteet ovat pitkälti muotoutuneet 1920-luvun jälkeen, kun kiinnostus hautausmaihin ja niiden hoitoon kasvoi. Merkitys vahvistui entisestään 1940-luvulla sankarihautojen luodessa uudenlaisen ulottuvuuden haudoilla käymiseen.
Pyhäinpäivän viettoon kuuluu monilla hautojen kunnostaminen ja koristaminen ennen juhlapäivää. Haudoille viedään esimerkiksi kanervia, havuja, kynttilöitä ja lyhtyjä edesmenneiden läheisten muistoksi. Hautausmailla käyminen tarjoaa samalla mahdollisuuden hiljentymiseen ja muisteluun.
Pyhäinpäivää vietetään usein rauhallisesti läheisten seurassa ilman erityisiä aikatauluja. Päivän luonteeseen kuuluu pysähtyminen arjen kiireiden keskellä sekä mahdollisuus keskittyä muistelemiseen ja yhdessäoloon.
Menneinä aikoina pyhäinmiesten päivään liittyi uskomuksia, joiden mukaan pyhät miehet ja marttyyrivainajat kulkivat yössä ja vierailivat taloissa. Vierailijoille saatettiin kattaa pöytä ja lämmittää sauna, ja meluisaa työntekoa vältettiin, jotta henkiä ei häirittäisi. Vaikka tällaiset uskomukset eivät enää kuulu nykyiseen pyhäinpäivän viettoon, ne kertovat juhlan pitkästä historiasta ja merkityksestä suomalaisessa kansanperinteessä.
Pyhäinpäivän yhteydessä voidaan nähdä myös vaikutteita muista syksyn juhlista. Vanha kekriperinne sadonkorjuujuhlineen sekä erilaiset syksyiset tapahtumat ja koristelut ovat osaltaan rikastuttaneet vuodenaikaan liittyviä tapoja. Kurpitsakoristelut ja syksyn sadon hyödyntäminen ovat esimerkkejä perinteistä, jotka näkyvät monin paikoin ennen pyhäinpäivää.
Viime vuosina inspiraatiota pyhäinpäivän koristeluun on löydetty myös muista kulttuureista. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa vietettävä Dia de los Muertos on tuonut esiin tapoja kunnioittaa vainajia näkyvin koristein ja muistoesinein. Suomessa pyhäinpäivän ilme on perinteisesti hillitympi, mutta kynttilöillä ja valoilla on edelleen keskeinen rooli juhlan tunnelmassa.
Myös Halloween sijoittuu ajallisesti lähelle pyhäinpäivää, ja se on tullut osaksi monien syksyä. Pyhäinpäivä on kuitenkin säilyttänyt Suomessa oman luonteensa hiljaisempana, hartaampana ja muisteluun keskittyvänä juhlapäivänä.
Suomalaiset pyhäinpäivän perinteet elävät edelleen vahvoina, vaikka niiden rinnalle on tullut uusia vaikutteita eri kulttuureista ja aikakausilta. Juhlan ydin on kuitenkin säilynyt samana: edesmenneiden läheisten muistamisessa. Toisina vuosina muisteleminen voi tuntua raskaammalta kuin toisina, mutta ajan myötä muistamiseen liittyy usein yhä enemmän lämpöä, kiitollisuutta ja yhdessä jaettuja muistoja.
Auraleena Saustila