Harri Palo
maankäyttöpäällikkö, Kirkkohallitus
Hautaoikeudesta
Hautaoikeudessa on erotettava kaksi eri asiaa: oikeus tulla haudatuksi hautaan ja oikeus päättää tietyistä hautaa koskevista asioista. Väärinymmärrykset näissä aiheuttavat toisinaan tarpeettomia erimielisyyksiä. Kirkkolain säädöksillä turvataan asianosaisten oikeus hautaan ja mahdollisuus tarvittaessa vaikuttaa hautaa koskeviin kysymyksiin.
Hautaustoimilain mukaan kaikilla on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa evankelis-luterilaisen seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle. Vainajalla voi olla mahdollisuus tulla haudatuksi myös muulla paikkakunnalla sijaitsevalle hautausmaalle, jos käytettävissä on hautasija aiemmin luovutetusta haudasta tai jos seurakunta luovuttaa uuden haudan tai hautasijan muistolehdosta. Hautaustoimilaki ei ota tarkemmin kantaa hautaoikeutta koskeviin kysymyksiin, joten seurakuntien hautausmailla ne määräytyvät kirkkolain mukaisesti ja sen mukaan, mitä asiasta on sovittu.
Hautaustoimilain mukaan hautausjärjestelyistä voi huolehtia vainajan eläessään siihen tehtävään nimeämä henkilö ja jos sellaista ei ole, hänen avio- tai avopuolisonsa sekä lähimmät perilliset. Järjestelyissä noudatetaan ensisijaisesti vainajan eläessään ilmaisemaa omaa toivomusta. Omaisten väliset mahdolliset erimielisyydet hautausjärjestelyissä eivät kuulu seurakunnalle, vaan vainajan lähiomaisten on sovittava niistä keskenään. Tarvittaessa erimielisyydet on ratkaistava käräjäoikeudessa.
Hauta on lähtökohtaisesti siihen haudatun tai haudattavan vainajan hauta. Vainajan perheenjäsenten ja sukulaisten oikeus hautaan on ehdollinen eikä koske kaikkia hauta-alueita, kuten esimerkiksi muistolehtoja. Kirkkolain mukaan siitä, keitä hautaan voidaan haudata, sovitaan pääsäännön mukaan hautaa luovutettaessa. Käytännössä sellaiset sopimukset ovat harvinaisia. Sopimuksen puuttuessa oikeus tulla haudatuksi hautaan on ensin haudatun vainajan puolisolla ja tämän jälkeen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevilla sukulaisilla, kaikilla puolisoineen, kuolemantapausten mukaisessa järjestyksessä. Kirkkolain mukainen hautausjärjestys soveltuu hyvin tavallisimpiin tilanteisiin, joten hautaoikeutta koskeva sopimus on tarpeellinenkin vain, jos on syytä sopia jotakin laissa mainitusta järjestyksestä poikkeavaa.
Jos vainajalla on oikeus aiemmin luovutettuun hautaan suoraan sopimuksen tai lain nojalla, hautaaminen ei edellytä muiden suostumuksia. Suunnitellusta hautauksesta tiedottaminen hautaan haudattujen vainajien lähiomaisille on aina suositeltavaa ja sillä voidaan vähentää suvun välisiä erimielisyyksiä. Muun sukulaisen hautaaminen edellyttää hautaoikeuden haltijan tai etusijalla olevien henkilöiden suostumusten hankkimista. Tiedottaminen ja mahdollisesti tarvittava suostumusten hankkiminen on hautausjärjestelyistä huoilehtivan henkilön tehtävä.
Sukuhauta-termiä ei ole nykyisessä kirkkolaissa, mutta sillä tarkoitetaan hautaa, jonka hallinta on luovutettu vainajan perheenjäsenille ja sukulaisille. Vastaavassa merkityksessä voidaan käyttää myös termiä perhehauta. Oikeus tällaiseen hautaan on määräaikainen, korkeintaan 50 vuotta kerrallaan. Seurakunta hautausmaan ylläpitäjänä määrittelee kerrallaan luovutettavan hallinta-ajan. Hallinta-aikaa voidaan jatkaa, jos siihen ei ole estettä, niin kauan kuin joku suvusta haluaa säilyttää haudan ja hoitaa sitä. Vanhoilla hautausmailla on edelleen määräämättömäksi ajaksi luovutettuja ainaishautoja, jotka säilyvät niin pitkään kuin hautaa hoidetaan. Hallinta-aikana hautaan voidaan tehdä uusia hautauksia, jollei siihen ole estettä. Esimerkiksi haudalla kasvava puu saattaa muodostaa esteen uudelle hautaukselle.
Oikeus tulla haudatuksi vanhaan sukuhautaan voi olla jakautunut monelle eri sukuhaaralle. Jonkin sukuhaaran jäsenet saattavat hoitaa hautaa kuin omaansa, mutta oikeus tulla haudatuksi hautaan säilyy muillakin, jos nämä eivät ole ilmoittaneet luopuvansa oikeudestaan. Suositeltavaa onkin, että tällaisessa tilanteessa suku yhteisesti sopii hautaa koskevista oikeuksista, jolloin myös motiivi hoitaa hautaa säilyy paremmin. Monta hautapaikkaa käsittävä hauta voidaan yhteisellä päätöksellä jakaa, mikä saattaa helpottaa haudan hallinnointia. Hautaa ei kuitenkaan voi jakaa, jos joku asianosaisista sitä vastustaa. Myös muistomerkki saattaa muodostaa esteen haudan jakamiselle.
Arkkuhautauksissa tulee kysymys siitä onko haudassa vapaata hautasijaa. Ellei muuta ole sovittu, hautaan haudatun vainajan leskelle on säilytettävä haudassa vapaa hautasija, jos sellainen on olemassa ja leski ei ole ilmoittanut luopuvansa siitä. Käytettävissä oleva tila ei yleensä aseta rajoitusta, jos kysymys on vainajan tuhkan hautaamisesta aiemmin luovutettuun arkkuhautaan. Hautaoikeuden haltijan suostumuksella ja seurakunnan luvalla hautaan voidaan haudata muukin kuin perheenjäsen tai sukulainen. Lupa on tapauskohtainen ja se ei siirry vainajan perillisille. Sellaisessa tilanteessa hautauksesta sovittaessa tulisikin tarvittaessa sopia myös vainajan lesken mahdollisuudesta tulla myöhemmin haudatuksi samaan hautaan.
1.7.2023 voimaan tulleessa uudessa kirkkolaissa avopuoliso rinnastetaan aviopuolisoon hautaustoimen asioissa. Tämä koskee myös lesken asemaa. Muutos koskee sellaisenaan kaikkia lain voimaantulon jälkeen uutena luovutettuja hautoja. Vanhojen hautojen kohdalla säädöstä sovelletaan siltä osin kuin se ei rajoita hautaoikeuden haltijalla lain voimaan tullessa voimassa olleita oikeuksia. Siten esimerkiksi hautaoikeuden haltijuutta koskevat vanhat sopimukset säilyvät lähtökohtaisesti voimassa lain muuttumisesta huolimatta.
Hautaoikeuden haltija edustaa niitä henkilöitä, joilla on oikeus tulla haudatuksi hautaan. Lisäksi hänellä on hautaa ja hautamuistomerkkiä koskevaa rajoitettua päätösvaltaa. Hautaoikeuden haltijasta sovitaan pääsäännön mukaan hautaa luovutettaessa. Muuten hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski ja hänen jälkeensä joku ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmistä perillisistä. Jos perillisiä on useita, he sopivat asiasta yhdessä ja ilmoittavat siitä seurakunnalle. Suvun jäsenet voivat hoitaa hautaa ja tarvittaessa jatkaa haudan hallinta-aikaa, vaikka hautaoikeuden haltijaa ei olisikaan valittu. Haltijan valinta kuitenkin helpottaa hautaa koskevaa päätöksentekoa.
Jos hautaoikeuden haltijasta ei ole muodostunut yhteisymmärrystä, asianosainen voi vaatia kirkkoneuvostoa määräämään hautaoikeuden haltijan. Koska haltijan valinta kuuluu ensisijaisesti suvulle, aloitteentekijän on esitettävä seurakunnalle selvitys suoritetusta asianosaisten kuulemisesta sekä sukuselvitys ja asianosaisten yhteystiedot. Tarvittaessa seurakunta suorittaa täydentäviä kuulemisia esimerkiksi asiassa esitettyjen väitteiden tai vastaehdotusten johdosta ennen sen ratkaisua. Lain mukaan etusija voidaan antaa paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on huolehtinut haudan hoidosta. Kirkkoneuvoston päätökseen voi hakea oikaisua ja edelleen valittaa hallinto-oikeuteen. Kysymys on siis suvun keskinäisestä erimielisyydestä, johon seurakunnan kirkkoneuvoston on hallintoviranomaisena annettava ratkaisu, osapuolten esittämän näytön ja muiden asiassa ilmenneiden tosiasioiden perusteella.
Hautaoikeuden haltijan tehtävä sisältää lähinnä velvollisuuksia, kuten tehtävän vastata haudan hoidosta. Hautaoikeuden haltija käyttää suvun puolesta puhevaltaa, kun hautaan esitetään haudattavaksi muu kuin sellainen vainaja, jolla on siihen lähtökohtainen oikeus. Hän ei kuitenkaan voi estää hautaamasta hautaan sellaista vainajaa, jolla on siihen oikeus suoraan sopimuksen tai lain perusteella. Hautaoikeuden haltija päättää myös haudalle sijoitettavista hautakivistä ja muista muistomerkeistä. Muistomerkin hyväksyy hautausmaan ylläpitäjä.
Kun hautaoikeuden haltija kuolee tai luopuu tehtävästään, haltijan asema ei siirry suoraan hänen perillisilleen, vaan uuden haltijan valitsevat hautaan ensin haudatun vainajan lähimmät perilliset. Sekaannusta asiassa saattaa aiheuttaa esimerkiksi entisen hautaoikeuden haltijan jäämistössä kulkeutunut hautakirja. Pelkkä hautakirjan hallussapito ei tuota hautaoikeuden haltijan asemaa.
Oikeutta hautaan ei voi luovuttaa, kuten esimerkiksi testamentata sellaiselle henkilölle, jolla sitä oikeutta muuten ei ole. Hautaoikeudesta luopuminen merkitsee sen palautumista seurakunnalle. Kukin voi luopua oikeudesta hautaan vain omalta kohdaltaan. Vanhempi voi luopua oikeudesta alaikäisen lapsensa puolesta, mutta täysi-ikäiseltä vaaditaan oma suostumus. Jos hautaa hoitanut henkilö ei voi enää jatkaa tehtävässä ja haluaa luopua haudasta, tarvittavien suostumusten hankkiminen voi olla suuri työ. Siihen ei ehkä kannata ryhtyäkään, haudan voi jättää seurakunnan hautojen hoitoa koskevan seurannan varaan. Hauta säilyy niin kauan kuin suvusta löytyy henkilö, joka hoitaa hautaa ja tarvittaessa jatkaa sen hallinta-aikaa. Jos hauta jää hoitamattomaksi, seurakunta asettaa haudalle kunnostuskehotuksen, jonka tarkoituksena on tavoittaa haudan ylläpidosta mahdollisesti kiinnostuneet suvun jäsenet. Hauta palautuu seurakunnan hallintaan vain, jos sellaisia henkilöitä ei ole.
